tiistai 26. syyskuuta 2017

Ryytimaalla



Tokaluokkalaiset aloittivat toukokuun viileydessä innokkaasti toukotyöt Jalkarannassa Sarvikadun vuokrapalstalla. Aarin palstaa muokattiin perunalle, viljoille, sipulille, punajuurelle, porkkanalle, herneille ja kesäkukille sopivaksi. Reunimmaiset käytävät valmistettiin kotilokarkoittimiksi, kantamalla niihin hiekkaa. Myöhemmin nähdään, kuinka moni kotilo ryhtyy aavikon ylitykseen...



Perunat oli luokassa idätetty, luupeilla tarkasti tutkittu ja vihkoihinkin piiretty. Nyt jokainen sai vuorollaan laittaa muutaman perunan multaan kasvamaan. Melkoista kummastusta osalle oppilaista aiheutti ajatus "Miten perunasta VOI tulla lisää perunoita?"


Esikasvatetut herneet ja kesäkukat istutettiin tarkasti riveihin.

Porkkanat, punajuuret ja sipulit peiteltiin hellästi.



Vesipiste on onneksi aivan palstamme vieressä. Innokkaita kastelijoita riitti. Vettä saivat niin kasvit kuin kumisaappaatkin. Kesä kuivaa, minkä kakkosluokkalainen kastelee...


Peltotöiden tärkeitä vaiheita olivat tietysti myös eväshetket, katuliiduilla piirtäminen ja banaanihippa...


Kesällä kaikilla luokan perheillä oli 2 - 3 päivän mittainen palstanhoitovuoro. Alkukesästä kastelua, kastelua ja katselua. Myöhemmin kitkemistä, kitkemistä ja harvennusta.                                                                    Loppukesästä saivat palstanhoitajat jo herneitä syödäkseen ja niitä riitti myös koulun alettua vielä luokkaan maisteltaviksi.                                                                 Rukiin-, kauran-, vehnän- ja ohranjyvät maistuivat keväällä linnuille kaksinkertaisen harson alta! Joten luokan viljasato jäi hyvin vaatimattomaksi. Muutaman tähkäpään saimme maljakkoon ihailtavaksi ja tutkittavaksi.




                                
                          Sipulit nostettiin aurinkoisena syyskuun päivänä ja vietiin luokkaan kuivumaan.  
                                   Sipulipussien valmistuttua käsitöissä, sipulit  sai viedä niissä kotiin.







Märästä sekä todella savisesta maasta perunoiden ja porkkanoiden nosto vaati tarkkaa silmää, näppäriä sormia ja vähän voimaakin. Oppilaat tutkivat kauhistellen löllöjä siemenperunoita, joka olivat katsojan silmälle ällöjä tai söpöjä. Kastematoja kiemurteli paljon, niin pikkuruisia kuin todella muhkeita. Pienimpiä pitivät lähes kaikki kämmenellään, mutta suuria vain rohkeimmat.

Koulumme keittäjät kehuivat ja keittivät kauniit perunamme sekä porkkanamme seu- raavana päivänä hauskojen kalapihvien seuraksi. Ja ne maistuivat niiiiiiiiin hyvälle.






Mäntyjen kasvatusta toukokuussa 2017



Suomen Metsäyhdistys on jakanut vuodesta 1993 alkaen Minun puuni -kampanjassa jopa 1,2 miljoonaa männyn siementä kouluille ja päiväkodeille. Tänä vuonna myös Lahden steinerkoulun innokas toinen luokka osallistui puiden istuttamiseen.





Lapset saavat itse huolehtia taimistaan alusta alkaen. Oppilaat istuttivat itse viisi pientä männyn siementä kauniisiin ruukkuihin. Luokan eräs vanhempi omistaa jäätelöyrityksen, ja lahjoitti jo käytetyt jäätelökupit mäntyjen kasvattamiseen. Siihen savikupit sopivatkin mainiosti. Ruukkuihin laitettiin ensin multaa ja sitten tehtiin sormin kuopat pieniä siemeniä varten, joita oli varattu viisi oppilasta kohden. Lopuksi siemenet peiteltiin, multa kasteltiin ja vietiin ikkunalaudalle aurinkoa ottamaan. Lapset kastelevat istuttamiaan mäntyjä useamman kerran päivässä, sillä ne tarvitsevat runsaasti vettä ja lempeää huolenpitoa. Kylvämisen tarkoitus on opettaa lapsia huolehtimaan omista siemenistään ja toivon mukaan tulevista taimistaan sekä ymmärtämään paremmin luonnon ilmiöitä. Taimien vartuttua tarpeeksi ne saa istuttaa haluamaansa paikkaan. Useat oppilaat kertoivat istuttavansa taimensa joko omaan pihapiiriinsä tai mökille. Myös naapureita tahdotiin ilahduttaa männyillä, mutta silloin pitää kysyä lupa, muistavat oppilaat.

Minun puuni-kampanjaa tukevat Metsäyhdistys ja Siemen Forelia, sekä Suomen Latu, Metsämörriohjaajat ry ja Finlands Svenska Idrott. Myös Suomen Metsäsäätiö auttaa rahoittamaan toimintaa. Suomi 100-ohjelmaan kuuluva projekti ilahdutti suuresti oppilaita, jotka toivovat hartaasti taimiensa kasvavan. Ehkä he vielä joskus näkevät kasvattamansa männyt kaikessa komeudessaan.


Teksti ja kuvat:
9. luokan oppilastyönä


Tokaluokkalaisten ajatuksia kirjastoautosta





"Mulla on ollu monta kirjaa. Viimeksi lainasin Tatu ja Patu kirjan. Kirjastoautossa on hauska olla, mutta minua ihmetyttää miten kaikki kirjat mahtuvat kirjastoautoon kun niitä on niin paljon."

 
"Kirjastoautossa on kiva olla koska, sinne pääsee niin harvoin ja kirjastoon niin usein. Kirjasto auto on hauska kun se kulkee pyörillä."  


"Lainaan aina hevoskirjoja. On kivaa että kirjasto auto käy koululla. Siellä on mukava henkilökunta koska ne vitsailee ja on hauskoja."


"Kirjastoautossa on kiva käydä, koska sieltä saa aina uutta kirjallisuutta. Kuljettaja on kiva, hän auttaa kirjojen valitsemisessa. Minä odotan innolla kirjastoautoa."




Kuvia Evon retkiltä 2016 -

 
Savotttapolulla 2017

Kaksi yötä

ja kolme päivää





Harjupollulla 2016




puolijoukkueteltassa
Eka yö